Kuukaus ilman rakkainta......

Kuukausi on vierähtänyt siitä, kun saattelin elämäni tärkeimmän ja rakkaimman koiran pilven reunalle.

Tuhka on vielä pahvisessa pakkauksessa missä se tuli, en ole löytänyt mitään sellaista urnaa joka olisi tuon tuhkan arvoinen.

Tiesin, että Myrtistä luopuminen on raskasta, siinä missä minkä muunkin koiran luopuminen. Mutta tää on jotain niin paljon vaikeempaa, mitä osasin odottaa ja kuvitella.

Pystyn puhumaan Myrtistä ihmisten kanssa, ihan vaivattomasti. Mutta kun rupeen miettimään, miltä se näytti, miltä se tuntu, miltä se tuoksu...niin se kamala ikävä ja kaipaus nousee.
Myrtin kuvien katseleminen, aiheuttaa vielä todella kovaa ikävää.

Välillä mä jopa unohdan että Myrtti on lopullisesti poissa, mä välillä on mietteissäni sitä mieltä, että se on vaan hoidossa jossain, ja kohta se tulee kotiin....ja joka kerta kun tajuun todellisuuden, se kirpasee niin kovaa sydämmestä.

Ja yhä edelleen, mä kyselen mielessäni....miksi Myrtti?? Mun rakkain ja tärkein, jota mä olisin vielä tarvinnut, joka oli vielä liian nuori.

Mä en tiedä, koska tää suru ja ikävä loppuu, se on niin raskasta kantaa mukanaan. Joo tiedän, joskus muistan vaan ne kauniit ja hyvät muistot...kyllähän mä ne nytkin muistan, mutta kun niiden muistelukin saa kyyneleet kirpoamaan....

Minä muistan sinut
 Kun aurinko paistaa 
Minä muistan sinut 
Kun koitan töitä kalastaa 
Minä muistan sinut 
Kun katson lakanaa valkeaa
 Minä muistan sinut 
Vaikka koitan unohtaa 

 Minä muistan sinut 
Kun pilvet on hattaraa
 Minä muistan sinut 
Kun joku maailmaa parantaa 
Minä muistan sinut 
Kun pimeys lankeaa 
Minä muistan sinut 
Vaikka se on vaikeaa 

 Minä muistan sinut 
Kun posket kiihkosta helottaa 
Minä muistan sinut 
Kun kyydissä pelottaa 
Minä muistan sinut 
Kun lattia narahtaa 
Ja minä muistan sinut
 Kaikki sinusta muistuttaa 

 Minä muistan sinut 
Kun katson kurkien auraa 
Minä muistan sinut 
Kun lapset nauraa 
Minä muistan sinut 
Kun pakkanen paukahtaa 
Minä muistan sinut 
Ja aina aion muistaa 

 Minä muistan sinut 
Paremmin kuin ketään koskaan